Pitänee esitellä tämäkin, siis ensimmäinen leikkuulautani, jonka tein oman pihan pihlajasta vuonna 2005. Eihän siitä nätti tullut, mutta sen avulla sain hiottua valmistustekniikan kohdilleen. Öljyäminen (kuvassa öljyttynä) syvensi värejä ja korosti kahden värin kontrasti entisestään. Lauta on edelleen ihan käyttökelpoinen, miksikäs nämä tästä kuluisivat.

Valmistustekniikasta sen verran, että laudat pitää tehdä joka reunalta hieman pidemmäksi kuin mitä valmis lauta edellyttää. Tämä siksi että itse ainakin vien laudan oikotasohöylästä läpi, mikä rispauttaa puun syyt, kun höylä osuu puuhun kohtisuoraan. Jos oli huonosti selitetty, mieti miten yleensä höylätään käsihöylällä: syyn suuntaisesti lankin pintaa. Kun laudasta tehdään vähän isompi kuin tarpeen, voi rispaantuneen osion tyylikkäästi sahata sirkkelillä pois. Rispaantuminenhan johtuu siitä, että tässä tapauksessa höylän terä ei kykene enää katkaisemaan syitä, vaan työntää niitä vaan poispäin. Ohessa selventävä kuva, tehty 3D -autocadillä kolmessa päivässä.