Päätin asentaa keittöön pienet kaiuttimet, jotta voi kuunnella musiikkia kun kokkailee. Stereoista on kahdet ulostulot joten päätin vetää piuhat olkkarista keittöön. Kaapelit kulkivat yhden listan alta ja kahden oven yli:

Clas Ohlsonilta löysin pienet kaiutintelineet ja valkoista kaapelikanavalistaa jolla kaapelin saa pois näkyvistä. Lopputulos on aika makea.

Muutamia otoksia korurasian tekovaiheista. Tutustu valmiiseen tuotteeseen tämän kirjoituksen alapuolella.

Itse rasia:

Irroitettava taso liimauksessa:

Kannen sisäpinnan sametointi:

Kannen nimikirjaimet on muotoiltu paperille ja valmiina sahaukseen:

Tilaustyöksi tipahti korurasia, speksejä ei ollut mittoja kummempaa joten pääsin suunnittelemaan itse. Päämateriaalina on isoisän kätköistä löytynyttä koivua, jota korostaa tummemmat pähkinäsomisteet. Kannessa on nimikirjaimet, sisältä löytyy kaksi säilytystasoa. Ylemmän tason voi nostaa pois, jolloin alta paljastuu toinen taso, jossa on sormuksille oma telineensä. Sekä ylemmässä että alemmassa tasossa on pienet rimat, jotka jakavat tason pienempiin säilytysosiin. Rasia on verhoiltu mustalla sametilla sisältä.

Kansi auki, irroitettava taso nostettuna rasian reunalle:

Keskellä alempaa tasoa on sormusteline: 

hullunkurinen saunan kaide josta on aiemmin ollut blogissa julkaisu, on saatu paikoilleen ja dokumentoitua jälkipolville. Messevän näköinen öljyttynä!

Ystävän japaniksi kirjoittama runonpätkä, joka on sängyn vieressä makkarissa.

Pakko laittaa, my precious..

Kylläpä se tekee paljon leikkuulautoja. Tässä yksi vanha, joka annettiin joululahjaksi. Kotoista koivua, kuvassa öljyämättömänä. Tikkurilan Nostalgia unikkoöljy on edelleen parhaita öljyjä laudoilla, joten sitä suosittelen. Varoitus, öljy on itsesyttyvää, joten paperit yms öljyn tahraamat pitää hävittää asianmukaisesti.

Ohessa vielä kuva puukkovitriinistä varsinaisen puukon kanssa. Komiaa, notta.

Mestarikokki-enoni sai pari joulua sitten minulta laudan lahjaksi, samoista materiaaleista kuin omanikin eli pähkinää ja koivua. Omassa laudassani on koivu-koivu, pähkinä-koivu ja pähkinä-pähkinä liitoksia, joista huonoiten pitää koivu-koivu. Enon lautaan yritin välttää näitä liitoksia ja tein osat melko isoista palasista.

Pitänee esitellä tämäkin, siis ensimmäinen leikkuulautani, jonka tein oman pihan pihlajasta vuonna 2005. Eihän siitä nätti tullut, mutta sen avulla sain hiottua valmistustekniikan kohdilleen. Öljyäminen (kuvassa öljyttynä) syvensi värejä ja korosti kahden värin kontrasti entisestään. Lauta on edelleen ihan käyttökelpoinen, miksikäs nämä tästä kuluisivat.

Valmistustekniikasta sen verran, että laudat pitää tehdä joka reunalta hieman pidemmäksi kuin mitä valmis lauta edellyttää. Tämä siksi että itse ainakin vien laudan oikotasohöylästä läpi, mikä rispauttaa puun syyt, kun höylä osuu puuhun kohtisuoraan. Jos oli huonosti selitetty, mieti miten yleensä höylätään käsihöylällä: syyn suuntaisesti lankin pintaa. Kun laudasta tehdään vähän isompi kuin tarpeen, voi rispaantuneen osion tyylikkäästi sahata sirkkelillä pois. Rispaantuminenhan johtuu siitä, että tässä tapauksessa höylän terä ei kykene enää katkaisemaan syitä, vaan työntää niitä vaan poispäin. Ohessa selventävä kuva, tehty 3D -autocadillä kolmessa päivässä.

Sain toimeksiannoksi tehdä puukolle näyttävän pienen vitriinin/säilytyskotelon, missä tuppi ja itse puukko olisivat erikseen esillä. Isoisän kätköistä löydetystä todella kauniista visakoivusta askartelin pikakiireellä kotelon. Kolme seinää on lasia, joista tekovaiheessa hajotin vain yhden.

Kuvassa näkyvä puukko on omani, sen on Tuomisen Pekka tehnyt mittatilaustyönä (www.puukkopekka.com). Kahva on koivutuohta ja terä osaksi kiillottamatonta hiiliterästä, mikä tuo esiin taonnan jäljet upealla tavalla.

Like it or not:

Musiikkiseinä alkaa muodostua! Ennen ja jälkeen -kuvat ovat kieltämättä vähän kuin ostos-tv:stä, mutta olkoot. Nyt on selän takana aina kaula mihin tarttua.

Tadaa! Tehkää perässä!

Tarkemmin sanoen, levyn kansien uudelleennousu. Itse levyt on jollain vaatehuoneen osastolla.. Päätin remontin yhteydessä tehdä yhdestä olohuoneen seinästä ns. musiikkiseinän. Tämä seinä on työpöytäni takana ja siihen tulee neljä koukkua kitaroille ja nämä taulut.

Tauluihin valitsin sekä lempilevyjäni että levyjä, joissa oli näyttävä kansi. Aivan kaikkia ei voinut ottaa mukaan, esim universumin paras hevilevy Metallican "Black Album" olisi mustiin kehyksiin raamitettuna hivenen tylsä.

Amazon myy valmiita LP -levyjen kehyksiä, yritin tilata ja sanoivat heti kärkeen etteivät toimita niitä Suomeen. Noh, ostin paikallisen köyhän miehen Halpa-Hallin eli Clas Ohlssonin tyhjäksi 40 x 50 cm kehyksistä, sahasin ja liimasin uusiin mittoihin ja päälle muutamia kerroksia pirteän mustaa maalia.

Ja kyllä, olohuoneeni seinillä on LSD -junkie hämähäkin kutoma punainen metrokartta (rakkaan ystäväni ilmaisu). Mutta eipä ole naapurin Virtasten tapaan maalarinvalkoinen muutamalla Kodin Anttilasta ostetulla taululla varustettu.

Ylärivi vasemmalta- Van Halen:5150, Metallica:Master of Puppets, Opeth:Blackwater Park, Yngwie Malmsteen:Eclipse.

Alarivi vasemmalta- AC/DC:Heatseeker, Van Halen:Diver Down, Steve Vai:Passion and Warfare, Metallica:...and Justice for All

Laajennetaampas vähän blogin konseptia..HUOM muista katsoa edelliset päivitykset alhaalta! Päätin tehdä kämpässäni pintaremontin keittiöön, eteiseen ja olohuoneeseen. Keittiössä ja eteisessä oli edessä tumman puolipaneelin poistaminen (kiitos vain, 80 -luku!), eteisessä ja olohuoneessa uudelleen pinnoittaminen. Erityisesti eteisessä valoisuus on ongelma, sillä tummat laminaatit ja tumma puolipaneeli + ei ikkunoita lähellä + huono valaisin aiheuttavat melko synkän tunnelman. Ratkaisu: panelit pois, puolikiiltävää maalia seinille ja uusi valaisin. Remontin järjestys on siis keittiö-eteinen-olohuone, koska en halua laittaa koko asuntoa kerralla sekaisin.

Ennen:

Purettu ja paklattu:

Kerran maalattu:

Tässäpä tähän asti megalomaanisin työni. Työkaveri pyysi tekemään kiukaan suojakaiteet..eipä siinä mitään, tehdään toki. Speksi oli seuraava: pitkä kaide kääntyy kahdessa akselissa 90 astetta siinä vaiheessa, kun se yhtyy lyhyeen kaiteeseen. Pitkä kaide (jonka päällä jalkoja pidetään) tulee siis vaakatasoon, ja lyhyt kaide tulee pystyyn! Käännöskohdasta tuli mielenkiintoinen tekele, sillä siinä kaide kääntyy 90 astetta kohti seinää sekä 90 astetta keskiakselinsa ympäri.. toivottavasti kuvat selittävät paremmin kuin minä. Kuvat ovat vielä keskeneräisestä työstä, näin poikkeuksellisesti..

Alla oleva kuva selventänee parhaiten: vasemmalla alhaalla on pitkä kaide vaakatasossa, oikealla alhaalla on kulmapala, josta lähtee oikeaan ylänurkkaan lyhyt kaide, joka on siis pystytasossa.

Materiaali on lämpökäsiteltyä tervaleppää, mikä vaatii työstämiseen hengityssuojaimet. Luonnollisesti verstaalla on puruimuri, mitä käytän ahkerasti, mutta tarpeen tullen (tiettyjen puulajien kanssa sekä hiontapuuhissa) käytän hengityssuojainta. Todella hienosti istuva ja lähes normaalin hengityksen salliva Dräger Picco 20 on tällä hetkellä käytössä. Siinä on vaihdettava suodatin, todella mukava nenän ja suun peittävä kumiosuus ja on kooltaan suht pieni. Hyvä vaihtoehto perinteisen halpasuojan ja ammattisuojan väliltä.

http://www.thesafetyfactory.com.au/userImages/catalogue/products/respiratory_protection/Picco%2020%20Half%20Mask.jpg

Äiti -kullalle tehdyn korurasian kansi, petsattua ja käsittelemätöntä koivua. Ei saa nauraa, tää on tosi vanha työ!